From photo series "There's the world to save but I'm flying plastic bags in my studio (half a year after I decided to quit art once again)", 2011.


TÄMÄ ON TOTTA

Maailma pitää pelastaa, mutta minä lennätän muovipusseja työhuoneella. Tämä on totta, tiedän sen, mutta joskus on vaikea pysyä kärryillä asioiden oikeasta laidasta. Ajatellaanpa nyt vaikka tätäkin tilannetta. Aivan liian monta aivan liian nopeasti muuttuvaa tekijää – välillä näen jo itsekin muovipussin olevan ihmisen kokoinen. On vaikea hahmottaa asioiden suhteita, kun tila on tulvillaan liikettä.

Elämässä on mistä ammentaa. Samassa tilanteessa yksi sanoo sitä, toinen tätä. Minä uskon ja toisaalta en. Joskus yksikin freudilainen lipsahdus riittää paljastamaan totuuden. Toisinaan tilanne jatkuu ja jatkuu. Ehkä lopulta kompastun tuulettimen johtoon ja seuraavassa hetkessä muovipussi lennähtää väärään suuntaan.

Hauskaa on, kun on kamalan vaikeeta. On esimerkiksi koonnut tosi komeet kulissit, mutta kunto alkaa loppua eikä millään enää jaksais pitää asetelmaa yllä, mutta jaksaa kuitenkin. Ja framet täyttyy harhoista. Tulee uuteen risteykseen, valinta on vaikee, mutta vaisto toimii ja taas päästään eteenpäin tutkimuksissa. Tulosten perusteella tullaan tuomituksi itsepetoksesta – jos ei nyt ihan oikeesti, niin ainakin siellä studiossa.

From photo series "There's the world to save but I'm flying plastic bags in my studio (half a year after I decided to quit art once again)", 2011.


THIS IS TRUE

There's the world to save, but I'm flying plastic bags in my studio. This is true, I know, but sometimes it's just hard to know how things really are. Let's take this very situation for example. There's way too many way too quickly moving factors – every once in a while even I see the plastic bag in human size. It's difficult to catch the right relations between the elements as the space is full of movement.

In life you have loads of things to understand. In one situation one says this, another says that. I believe the first and on the other hand the second. Sometimes only one tiny Freudian slip is enough to reveal the whole truth. Sometimes the situation keeps on continuing and continuing. Maybe I finally knock the cable of the blower and the plastic bag flies in the wrong direction.

It's fun when it's really tough. You have for example built a really nice set up, but you're getting exhausted as it's harder and harder to keep getting on. But then, you are able to do it after all – the frames get filled with illusions. You come to a new crossing, it's difficult to decide which way to take, but you listen to your instincts and can go on with your sketches of observations. Based on the results, you get judged of having committed self-deceit – if not in real life, but in your studio at least.